Kuntauudistuksille on pitkä historia sitten 1864 tapahtuneesta seurakuntahallinnon ja kunnallishallinnon eriyttämisestä. Olihan sitä parituhatta vuotta sitten istuttu käräjäkivillä ja ratkottu yhteisiä asioita. Lyhyempi historia alkaa kaksituhattaluvun alussa. Syntyivät ”porkkanalait” (yhdistymisavustukset) ja Paras-hanke.

Kataisen hallitus aloittaa kuntauudistuksen kuulemiskierroksen Pohjois-Karjalasta helmikuussa.  Kuntaministeri Virkkusen asettaman uudistustyöryhmän laatima kuntakartta vuosi tai vuodatettiin julkisuuteen sopivasti ennen presidentinvaaleja. Sinänsä presidentin toimivaltaan ei kuulu kunnallisen jaotuksen muuttaminen mutta saatiinhan yksi aihe agendalle. Nykyisen valtuustokauden alkaessa syntyikin useita liitoksia kuten Joensuu, Eno ja Pyhäselkä. Siitä liitoksesta kuitattiin avustuksia noin 9 milj. euroa. Ei mikään pieni summa. Kivutta liitos ei syntynyt ainakaan Pyhäselässä.

Tämänhetkisen uudistuksen lähtökohta on se, että pystyttäisiin luomaan riittävän kokoisia, taloudellisesti vahvoja kuntia. Suomen kunnat ovat hyvin erilaisia. Asukasluvultaan pienemmissä on tuhatkunta asukasta ja Helsingissä asukkaita on lähes 600.000 ja pienimmissä kunnissa on tuhatkunta asukasta. Ahvenanmaan kunnissa asukkaat lasketaan sadoissa, pienimmissä Ranskan kunnissa ei ole yhtään asukasta. Kuntauudistuksella tarkoitetaan Manner-Suomen kuntia ja nimenomaan kunnallista jaoitusta. Yhtä tärkeätä olisi keskustelu kuntien tehtävistä ja niiden rahoituksesta.

Eri puolella Suomea ongelmat ovat erilaisia. Varmasti on vaikeata löytää samaa yleispätevää kaikille sopivaa sapluunaa. Pääkaupunkiseudun ongelmat ovat toisenlaiset kuin Kainuun ongelmat. Valitettavasti Kainuun mallille ei löytynyt enää jatkoa. Oliko syynä turha itsekkyys.

Poliittisesti kuntauudistus on ajettu lähes karille ennen kuin on päästy edes asiaan. Perussuomalaiset vastustavat kaikkea. Keskusta sanoo ”ei” tosin lieventäen, että liitoksia tehdään vapaaehtoisesti. Sosialidemokraatit sanovat ”kyllä”, mutta liitoksia vain vapaaehtoisesti. Kokoomus ajaa innokkaimmin uudistusta, mutta uskollisia liittolaisia taitaa olla vähän. Kokoomuksen tuskan ymmärtää, koska suurimmat ongelmat ovat pääkaupunkiseudulla ja muutaman muun suuren kaupungin liepeillä.

Pakkoliitokset eivät ole hyvä ratkaisu. Tosin Tanskassa tietyt kunnat pantiin pakolla yhteen. Loppupeleissä siellä ei kyselty. Valtio vain ilmoitti uuden kunnan ja sen rajat. Pärjäävät 71 kunnalla. Asukasluvultaan Tanska on Suomen kokoinen. Pekka Ravi aikoinaan totesi, että Pohjois-Karjalassa voisi olla kolme kuntaa, liekkö työryhmän kartta Pohjois-Karjalaan piirretty tällä periaatteella?

Jotakin on pysyvää. Kuntauudistusketju jatkuu vielä paritkin valtuustokaudet. Nähtäväksi jää, että tuleeko nyt tuluskukkaroa kummempaa. Valtion porkkanakellari on tyhjä. Jotakin on välttämätöntä tehdä. Muutoin juututaan juupas-eipäs keskusteluun ja ongelmanratkaisua ei synny.

- Pertti Heliö

kirjoittaja on yhdistyksen johtokunnan jäsen