Satu-Sisko Elorannan puheenvuoro Tuoksuton Joensuu- valtuustoaloitteesta

Etusivu

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja yleisö

Ensinnäkin haluan kiittää kaikki niitä valtuutettuja, jotka lisäkseni allekirjoittivat Tuoksuton Joensuu –
valtuustoaloitteen. Kiitos myös vastauksesta valmisteluun osallistuneille viranhaltijoille ja
luottamushenkilöille.

Samalla totean etten ole omalta osaltani saatuun vastaukseen kaikin osin tyytyväinen.
Kun tätä aloitetta aloin kirjoittamaan mietin kaikkia tiloja käyttäviä kuntalaisia ja myös
ulkopaikkakuntalaisia vieraita – tätä aloitetta ei siis tehty vain kaupungin omia työntekijöitä ajatellen eikä
vain kosteusvaurioista tai muusta syystä johtuvia sisäilmaongelmista aiheutuvia tuoksuja ajatellen.
Julkisia tiloja kuten kirjastot, liikunta- ja uimahallit, museot, konservatorio, teatteri, kokoustilat jne
käyttävät muutkin kuin vain oman omat työtekijät tai vain oman kuntalaiset. Tuoksuja aiheutuu
sisäilmaongelmien lisäksi myös käytetyistä kemikaaleista.

Hallituksen antamaan vastaukseen oli liitetty sisäilmatyöryhmän laatima ohje työyksiköille. Iloitsen siitä,
että ohje on tehty, mutta käytännön elämässä annettu ohje on joko sujuvasti unohtunut tai sitä ei haluta
noudattaa. Jos ohjetta on levitetty kaikkiin yksiköihin eikä vain niihin työyksiköihin, joissa on ollut käynnissä
toimet sisäilmaongelmien poistamiseksi, niin kuinka tieto leviää tilojen muille käyttäjille, ellei asiasta
tiedoteta myös asiakkaille. Enkä ole uimahallia lukuun ottamatta monessakaan kaupungin työyksikössä
nähnyt julistetta tuoksujen käytön vähentämisestä.

Vastauksessa puhutaan siivousaineiden vaihtamisesta, hyvä kun niin on toimittu. Mutta mihin unohtui se
seikka, että työyksiköiden wc tiloissa käsien pesuaineina ja keittiössä astianpesuaineina käytetään edelleen
tuoksullisia pesuaineita. Samoin muutamissa yksiköissä vessoissa käytetään vahvan tuoksun omaavia
ilmanraikastimia. Tämä koskee julkisia, yhteiskäyttöisiä tiloja vaikkapa kirjastossa. Usein valtaosa
henkilöstöstä on terveitä ja ei itse tiedosta mitä ongelmia herkistyneelle aiheutuu ja kuinka tuoksujen
sekamelska vaikuttaa työkykyyn. Ongelma korostuu työpisteissä, joissa ilmanvaihto ei riitä. Kun tähän
yhtälöön vielä tuoksuja erityisen paljon käyttävä työtoveri käy ruokatauolla kauppaliikkeessä testaamassa
uusia hajuvesiä ja tuo tuoksut työpisteelle ihollaan, ei tuoksuille herkistyneen olotila suinkaan kohene.
Toivon, että ohjetta jaettaisiin kertauksena kaikkiin työyksiköihin vaikkapa henkilöstöjohtajan tiedotteen
mukana ja asiasta muistutettaisiin myöhemmin kun yksiköihin tulee myös uutta henkilöstöä. Mielestäni
tässä tapauksessa kertaus on opintojen äiti. Tiedon kertajulkaiseminen intranet-sivuilla tai ohjeen
levittäminen vain niihin työyksiköihin, joissa on todettu sisäilmaongelmia ei ole riittävä, kun tuoksuille
herkistyneitä työntekijöitä ja asiakkaita käy myös niissä tiloissa, joissa ei ole ns. sisäilmaongelmaa.
Meillä työllisyyspalveluissa tuoksuille herkistyneet niin sisäilmaongelmista sairastuneet kuin kemikaaleille
herkitystyneet työnhakija-asiakkaat näkyvät kasvavana määränä. Heidän työllistyminen on mahdollista
vasta siinä vaiheessa kun löytyy ilmaltaan riittävän puhdastyötila. Ellei tuoksuja pyritä vähentämään,
monilta herkistyneiltä estyy muidenkin palvelujen käyttäminen (kirjasto, teatteri, konsertit), vaikka hekin
osallistuvat verojen ja käyttömaksujen osalla niiden rahoittamiseen. Ellei julkinen toimija mahdollista
kaikille kuntalaisille osallisuutta, kuka sen sitten mahdollistaa.

Itse tästä ongelmasta kärsivänä voin todeta, että mielelläni käyttäisin itsekin tuoksuja ja mielelläni sallisin
sen perheelle, läheisille, työtovereille ja kaikille. Ongelma on vain se, että tuoksujen myötä ääni katoaa, iho
oireilee, yskän puuskat koettelee, päähän särkee, toisinaan tulee oksennus ja jopa vatsa oireilee isosta ja
pitkäkestoisesta kemikaalimäärästä. Kestää useita päiviä toipua ennen kuin olotila palaa ennallaan. Näin
siitäkin huolimatta, vaikka roikottaisi kaulassa ionisaattoria puhdistamassa ilmaa.
Ei todellakaan ole mukavaa rajoittaa koko ajan läheisten ja työtoverien elämää eikä ole kiva koko ajan
muistuttaa, että täällä joku tuoksu vie ääneni.

Kun tätä vastauspuhetta mietin, ajattelin vain lyhyesti kiittää vastauksesta, joka antaa ymmärtää ettei
mitään tarvitse enää tehdä ja kaikki on kunnossa ja että vaikenisin jälleen kerran tuoksuja käyttävän
enemmistön edessä. Kun töissä ääneen puhuin aikeestani vaieta, niin tuoksuihin reagoiva ja työttömien
kohtalotoverien kanssa työskentelevä työtoverini totesi, että kukas pitää meidän työnhakija-asiakkaiden ja
muiden herkistyneiden puolta. Siksi päätin vielä kerran yrittää vaikuttaa teihin toisiin, jolla on valta olla
tukemassa muutosta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Voisimmeko kuitenkin yhdessä tehdä asialle jotakin, jos tuoksuttomaksi julistautuminen on niin vaikeaa,
niin löytyisikö kuitenkin rohkeutta laittaa kaikkiin julkisiin tiloihin kyltit tuoksujen vähentämiseksi. Näin
toimii mm. Rääkkylän kunta, Kouvolan, Hollolan ja Lahden kaupungit ja muutamat muut. Miksi Joensuu ei
voi olla yksi esimerkki siitä, että pidämme huolta kaikkien kuntalaisten ja työntekijöidemme hyvinvoinnista.

Kiitos!

Kommentoi